Siitä aikaa on
Kun sinut viimeksi näin
Nyt pääni painuu alaspäin
Karkea kieleni silloin sinua loukkasi niin
Kun sanoin sinulle näkemiin
En pahaa tahtoisi kuitenkaan
Siksi täytyy taas oveesi kolkuttaa
Takaisin palasin kertomaan
Miksi lähdin aina kulkemaan
Levoton sieluni johdattaa
Jotain kaukaista hakemaan
Kuitenkaan mitään löytänyt en
Se sai mut huomaamaan
Miksi turha on hakea kauempaa
Jos on kotona rakkaampaa
Vaikea enää keksiä sanojakaan
Millä saisin sinut uskomaan
Keino viimeinen
Aika on ainoastaan
Joka haavoja voisi tasoittaa
Ovat siniset silmäsi pettyneet
Ja pehmeät poskesi vettyneet
Tahtoisin hiljaa puhaltaa
Ja saada surusi kuivumaan
Kuulla äänesi nauravan
Silmiesi katseen loistavan
Voisitko milloinkaan unohtaa
Onko se vaikeaa
Saimme siltaa rakentaa
Joka kaiken kannattaa
Tahtoisin hiljaa puhaltaa
Ja saada surusi kuivumaan
Kuulla äänesi nauravan
Silmiesi katseen loistavan
Voisitko milloinkaan unohtaa
Onko se vaikeaa
Saimme siltaa rakentaa
Joka kaiken kannattaa