valuin huoneestasi taas pois
sinun käsistäsi levottomuuteen
aika repi ahtaaseen suoneen
tilan rakkaudettomuudelle
me tapoimme tunteen rakkaudesta
se oli niin selvästi esillä
selät vastakkain
kymmenen askelta ja laukaus
käänsin kasvot kaupungin yöhön
muutos paloi tulena
rakkautemme pakkomielteen
kielsin itsevihalla