sinun sadussa rihkamapelto ruostui
me suljimme korvamme ja hiljaa itkien rukoilimme
happosadetta
vapauttamaan siamilaiset sielumme
ja irroittamaan sydmen ja lentmn pois
omassa nurkassa me muovasimme varjoja
ihmisen muotoisia leluja itsellemme ja rukoilimme
alun kaunistelua
vrittmilt kasvoilta
aivokorut soitti hiljaista haikua
surimme eri syit
ja rukoilimme