Lapissa kaikki kukkii nopeasti
maa, ruoho, ohra, vaivauskoivutkin
tuot olen aatellut ma raskahasti
kun katson kansan taman vaiheisiin
Miks meilla kaikki kaunis tahtoo kuolla
ja suuri surkastua alhaiseen
miks meilla on niin monta mielipuolta
miks vahan kayttajia kanteleen
Muualla tulta saihkyy harmaahapset
vanhoissa hehkuu hengen aurinko
meil ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo
Ja mina itse, miksi naita mietin
se merkki varhaisen on vanhuuden
miks seuraa kaskya en veren vietin
vaan kansan kohtaloita huokailen
On vastaus vain yksi Lapin suvi
sit aatellessa mieli apeutuu
on lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu
Oi valkolinnut vieraat Lapin kesan
te suuret aatteet teita tervehdan
oi tanne jaakaa tanne tehden pesan
jos muutattekin maihin etelaan
Oi oppi ottakaa joutsenista
ne lahtee syksyin ja palaa kevaisin
on meidan rannoillamme rauhallista
ja turvaisaa on rinne tunturin
Havisten halki ilman lentakaatte
tekoja luokaa, maita valaiskaa
mut talven poistuneen kun taalta naatte
ma rukoilen, ma pyydan palatkaa