Viimeksi ku me nahtiin satoi oli pimeaa
pyysin jaamaan viereeni pidempaan
mut olit liian viilee kaikelle sille mita me oltiin
mut eihan se nyt niin mee et sanoit
beibi ei mitaan ongelmii, ma elan unelmaa, taa on mun onneni
nyt otat kadesta kii ja viet mut seinaa vasten
voit sa olla mulle viel se sama Artem
Mut hei sori mut se ei taida enaan tapahtuu
en oo se jaba johon sun kannattaa rakastuu
ja tiedaks mita
sun taytyy loytaa ittes vaikket myonna sita
ja ei ma en lahde sun peraan yhtaan mihinkaan
sa oot se pommi joka mun edessa tikittaa
taaksekki on ties liian pitka tie ma en oo sun mies ma en oo se mies
oon hukassa sun vierella mua eri suuntaan viedaan
sa et oo se viimeinen sun pitais se jo tietaa
se jo tietaa
se jo tietaa
sa et oo se viimeisen
sun pitais se jo tietaa
sa et oo se viimeinen
viimeinen
mun taytyy pudottaa sun elamalta pohja
ei tunnu tanaan samalta ku eilen
haluaisin mut en voi mun tunteita ohjaa ne mitka oli sun joku toinen vei ne
koska sun jalat ei enaa kosketa maata
enka muista edes miks halusin joskut sut kiinni saada
meis oli voimaa jonka piti kestaa se iaisyys
nyt sen kohdalla asuu valinpitamattomyys
sa juoksit takas vasta kun kaansin selan
mut nyt ma elan eika ovi meidan aukee enaan
se pysyy kiinni
enka ajatuksiini voit paasta kaymaan mut et jaada niihin
sa sanoit aina kun tahtosin silmat sulkee
joudun samantien kulkee
mut ehka tulee joskus aika etten muista enaa mua
eti se maailma missa voin unohtua
sa et usko putoaviin tahtiin
et usko itsees mista sa lahdit
et usko muhun
et usko kohtaloon
niin helppo seota ku jo valmiiks pohjalla on
ja ma toivon et sa selviit
nouset ylos ja astut suurempiin kenkiin
ja et taa laulu on enaa vaa muisto siit
miten voi turhautua unelmiin