kirjeesi alkoi niin julmasti, hei
altani jalat se viikoksi vei
kuinka mun viereltä vois
hypätä pois?
vieläkö muistat sen keväisen yön?
väitätkö, että mä sanani syön?
elämä helpompi ois
jos unohtaa vois
mut odota vaan
mua odota vaan
kyllä sun kiinni mä saan
sielu tuskaa on taas tulvillaan
Tia-Maria, sua kaipaan niin
Tia-Maria, oon yksin
Tia-Maria, sua kaipaan niin
Tia-Maria, jäät mun haaveisiin
Tia-Maria, jäät haaveisiin
viimeinen rivi: mä rakastan sua
kaikki ei tietenkään saa unohtua
eikä mun viereltäin vois
liueta pois
lopuksi kirjoitit vielä ps:
muistele mua, muista myös itseäs
tahtoisi en, enkä vois
hävitä pois
mut odota vaan
mua odota vaan
kyllä sun kiinni mä saan
sielu tuskaa on taas tulvillaan
Tia-Maria, sua kaipaan niin
Tia-Maria, oon yksin
Tia-Maria, sua kaipaan niin
Tia-Maria, jäät mun haaveisiin
Tia-Maria, jäät haaveisiin
Tia-Maria, sua kaipaan niin
Tia-Maria, oon yksin
Tia-Maria, sua kaipaan niin
Tia-Maria, jäät mun haaveisiin
Tia-Maria, jäät haaveisiin