En tiedä, mikä vei multa järjen.
Kun ootin ja oletin, susta löysin sielunkumppanin.
Omin luvin toin kamat sun luo
Ja hiljaa myhäilin - tätä vartenhan mä elin.
Ja ei sun tarvinnut ees päin puhaltaa,
Kun mä valmis olin taipumaan.
En mä tarvinnut ees ruokaakaan,
Luulin: riittää, kun saa rakastaa,
Miellyttää, viihdyttää - ihanaa.
Toin sulle iltateen ja jäin sun viereen,
Pikku rouvasi, me telkkaria katseltiin.
Et sä mua huomannut, mä en sua tuntenut.
Join itse sen teen, siten kotia leikin yksikseen.
Ja ei sun tarvinnut ees päin puhaltaa,
Kun mä valmis olin taipumaan.
En mä tarvinnut ees ruokaakaan,
Luulin: riittää, kun saa rakastaa.
Ja ei sun tarvinnut ees päin puhaltaa,
Kun mä valmis olin luopumaan.
En mä tarvinnut mitään omaa,
Luulin: riittää, kun saa rakastaa
Miellyttää, viihdyttää - ihanaa.