Kay viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo
Se tahtomattaan kaeken lahtoo
Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa
Se elaman ja kuoleman yhteen naettaa
Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj' ja verreen peittyy rannat
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tialta kantaa
Synkan savelen tahissa lippuu joen vesilla laatta
Rannoella kylan vakj' kuorossa kirroo elon raskaatta
Peleko se sokasoo rohkeennii mielen
Viha verella tahmoo kuivunneen kielen
Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta
Parantammaan immeisten saeraatta
Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkaan
Ee raakkoo ikkaan raahota mikkaan
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen immeisen aenokaenen